Tuomas jätti apostolien viikon ensimmäisen kokouksen väliin ja koko loppuviikosta tuli hänelle piinallinen kamppailu epäilysten kanssa. Lopulta Epäilevästä Tuomaasta tuli kuitenkin Tuomas Tunnustaja, Uskova Tuomas.
Tuomas on ehkä yksi tunnetuimmista Jeesuksen opetuslapsista, vaikka Raamatussa hänestä ei kerrota pitkästi. Synoptisissa evankeliumeissa (Matteus, Markus & Luukas) hänet mainitaan vain nimeltä, mutta Johanneksen evankeliumissa hän esiintyy neljästi. (Joh. 11:16, 14:3–7, 20:25, 20:28)
Tuomaksen sanat ovat jääneet historiaan: ”Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” (Joh 20:25) Tuomas on antanut monelle ihmiselle sanat omille epäilyksille. Monen on helppo samaistua häneen.
Hyvä uutinen on, että tarina ei pääty jakeeseen 25, vaan tämän jälkeen itse Herramme tulee tarjoamaan vastauksen Tuomaksen epäuskolle (jae 27), jonka jälkeen riemuiten päädymme Tuomaksen uskontunnustukseen: ”Minun Herrani ja Jumalani!”(jae 28)
Epäilevä Tuomas on nyt Tuomas Tunnustaja, Uskova Tuomas. Ja tämän vuoksi tämä tapahtuma on juhlan aihe. Johanneksen evankeliumin luku 20 on ihanaa luettavaa. Toivo ei olekaan menetetty.
Kun tutkimme, mitkä tapahtumat tuovat meidät juhlalliseen jakeeseen 28, huomaamme, että jakeiden 25 ja 27 välillä on kulunut 8 päivää. Tuomas on elänyt epäilyksensä kanssa kokonaisen viikon. Koko sen ajan hän mitä todennäköisemmin on elänyt omien sanojensa vaivaamana.
Ratkaisevin jae Tuomaksen tarinaa pohtiessa on jae 24: ”Tuomas .... ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli”. Jakeissa 19–23 voimme lukea, kuinka Jeesus viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyy opetuslapsilleen.
Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: »Rauha teille!» Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: »Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.» Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: »Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.»
Emme tiedä, miksi Tuomas ei ole ylösnousemuksen viikon ensimmäisenä päivänä muiden apostolien kanssa, mutta joka tapauksessa hän ei ollut paikalla. Kun luemme jakeet 19–23, huomaamme, miten paljon Tuomas menettää, kun hän ei ollut ensimmäisen ylösnousemus sunnuntain kokoontumisessa mukana.
- Tuomas menettää mahdollisuuden olla todistamassa Jeesuksen ylösnousemusta, kun yhtäkkiä ylösnoussut Jeesus seisoo heidän keskellään.
- Hän menettää mahdollisuuden nähdä ylösnousemuksen voima, kun Jeesus nyt pystyy tulemaan heidän keskelleen, vaikka huoneen ovet on lukittu.
- Tuomas menettää mahdollisuuden vastaanottaa Jeesuksen rauha, kun Herramme tervehtii heitä sanoin: ”Rauha teille!”
- Hän menettää mahdollisuuden nähdä ne todisteet, joita hän vähän ajan päästä tulee vaatimaan ja koko tulevan viikon ajan haluaa nähdä, jotta voisi uskoa. ”Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä.”
- Tuomas menettää mahdollisuuden iloita muiden kanssa Herramme ylösnousemuksesta. ”Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.”
- Hän menettää mahdollisuuden ottaa vastaan Jeesuksen lähetyskäsky. ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.”
- Hän menettää mahdollisuuden ottaa vastaan Pyhän Henki ”Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ’Ottakaa Pyhä Henki.’”
- Ja lopuksi Tuomas menettää siunauksen julistaa syntejä anteeksi. ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut.”
Tuomaksen tarina on meille muistutus siitä, miten paljon saatamme menettää, kun jätämme seurakunnan yhteiset kokoontumiset väliin. Tuomas jätti viikon ensimmäisen kokouksen väliin ja koko loppuviikosta tuli hänelle piinallinen kamppailu epäilysten kanssa.
Meillä voi olla monia syitä, miksi seurakunnan kokoontuminen on jäänyt välistä. Näin korona-aikana useamman kohdalla viimeisestä yhteisestä seurakuntakokouksesta on saattanut kulua useita kuukausia.
Kenties meillä on ollut mitta täynnä etäpalavereista ja näytön äärellä kököttämisestä, emmekä ole viitsineet osallistua etänä seurakunnan kokouksiin. Emme ehkä edes muista, milloin viimeksi olimme yhdessä uskonveljien ja -sisarten kanssa Jumalan sanan ja rukouksen äärellä. Tuomaksen tavoin olemme eläneet piinallisessa tilassa.
Jos näin on kohdallasi, haluan rohkaista palaamaan takaisin seurakunnan yhteyteen riemuitsemaan ylösnousemuksen ihmeestä muiden kanssa – mitä yhteys tällä hetkellä tarkoittaakaan.
Jeesus ei unohtanut Tuomasta, vaan hän ilmestyi hänelle kahdeksantena päivänä uudestaan samassa paikassa asettaakseen hänet ennalleen.
Jos taas olemme katsoneet etätilaisuuksia, jaksammeko enää epidemian jälkeen palata takaisin vanhaan? Olemme jo tottuneet siihen, että voimme seurata seurakunnan kokousta pyjamat päällä aamupalapöydän äärellä. Onhan se paljon helpompaa kuin yrittää repiä lapset hereille, pukea heidät, juosta bussipysäkille tai etsiä parkkipaikkaa kirkon läheltä ja loikkia kaikkien kuralätäköiden yli kirkkoon. On kuitenkin suuri siunaus, kun saamme yhdessä tulla Herramme läsnäolon eteen.
Kiitos Jumalalle siitä, että olemme pystyneet kokontumaan edelleen etäyhteyksien avulla! Kaipaan kuitenkin sitä, että saamme taas kokoontua yhteen ja julistaa yhteen ääneen: ”Minun Herrani ja Jumalani!”
Teksti: Spiros Vampoulas 23/04/2021
Kirjoittaja on OM:n projektikoordinaattori, joka odottaa innolla sitä, että voimme taas seurakuntana kokoontua kunnolla yhteen.