Lähetyksen kuilu: Mikä avuksi, kun mukavuus voittaa mission?

Jeesus kehotti opetuslapsiaan ja samalla jokaista seuraajaansa: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark. 16:15) Näitä seuraajia on maailmassa 2,5 miljardia, mutta vähemmän kuin kymmenesosa prosenttia heistä julistaa evankeliumia kansainvälisesti lähetystyössä. Kuilu on ammottava, ellei jopa kammottava.

Tiedämme kuitenkin, että kaikki eivät ole lähtijöitä. Tarvitaan myös lähettäjiä ja taloudellisia tukijoita. Mutta myös lähettämisen osalta kuilu on suuri. Kristityt antavat vain alle kaksi prosenttia varoistaan hengelliseen työhön, ja siitä summasta vain alle kuusi prosenttia globaaliin lähetystyöhön.

Operaatio Mobilisaatio tarttui ongelmaan ja lähti etsimään selityksiä ja ratkaisukeinoja projektissaan Mission Gap. Tutkimus vahvisti sen, että Jeesuksen seuraajat kyllä tietävät, mihin heidät on kutsuttu, mutta sen ja todellisen tekemisen välillä on iso ero. Moni kristitty ajattelee edelleen, että lähetys kuuluu vain ”erillisille lähetystyöntekijöille”, pastoreille ja hengellisen työn tekijöille.

Tutkimuksessa löydettiin kolme ydintekijää, jotka estävät kristittyä tarttumasta annettuun lähetyskäskyyn:

TIETO
Kristityillä kautta maailman on varsin selkeä tieto siitä, että heidät on kutsuttu rakastamaan ja auttamaan lähimmäisiään Jeesuksen tavoin. Mutta ymmärrys siitä, mitä globaali kristillinen lähetystyö tarkoittaa, on rajallista, sillä kristityt saattavat kuvailla lähetystyötä myös sanoilla ”hyväntekeväisyys”, ”vapaaehtoistyö”, ”ystävällisyys”, ”positiivisuus” tai ”lahjoittaminen”.

Tiedollisen kuilun umpeen kurominen edellyttääkin uskovien ymmärtävän, että

  1. Kristitty on aina lähetystyöntekijä
    Lähetyskutsu on annettu jokaiselle Jeesuksen seuraajalle, ei vain ”erikseen valituille”.
  2. Koko kristityn elämä on luovutettu Jeesukselle
    Olemme Jumalan lähettejä joka hetki. Kyse ei ole osa-aikatyöstä, lyhytaikaisesta aktiosta tai sunnuntain jumalanpalveluksesta.
  3. Tärkein kohde ovat kaikki kansat
    Työ jatkuu, kunnes kaikki kansat on tavoitettu evankeliumilla.

PELKO
Ehdottomasti suurin tekijä kristityn ja lähetystyön välillä on pelko, joka voi olla seurausta aiemmista kokemuksista, kuvitelluista seuraamuksista tai tiedon puutteesta. Pelot jakautuvat kolmeen ryhmään:

  1. Luopumisen pelko – omasta ajasta, rahasta, kodista, mukavuuksista
  2. Epäonnistumisen pelko – oman osaamisen, kykyjen ja lahjojen riittämättömyys hedelmän tuottamiseen
  3. Turvattomuuden pelko – rikollisuuden, sairauden, nälän, köyhyyden, sodan tai taloudellisen epävarmuuden kohtaaminen

TAUSTA
Ihmisten kulttuurinen, sosiaalinen ja historiallinen tausta vaikuttaa suuresti siihen, miten kukin näkee maailmantilanteen ja ymmärtää lähetystyön tarpeen ja haasteet. Ihmisiä on siis aina – myös hengellisissä kysymyksissä – puhuteltava heidän taustansa edellyttämällä tavalla. Samaa viesti ei aina toimi globaalisti.

Yhteistä kaikille kristityille on kuitenkin se, että myös lähetyksestä puhuttaessa on 

  1. käytettävä yksinkertaista kieltä sekä tuttuja sanoja ja fraaseja. Lähetyskutsussa ei ole kyse ”lähetystyöhön kiinteästi liittyvistä strategioista”, vaan siitä, että Jeesus yksin pelastaa.
  2. ilmaista asiat selkeästi ja konkreettisesti. Missä tarkalleen tarvitaan apua, missä on mahdollisuuksia lähteä kentälle ja millaista tukea ja koulutusta siihen on tarjolla.   

Kaikki edellä mainitut kohdat ovat haasteita sekä lähetysjärjestöille että seurakunnille. Niiden voittaminen edellyttää, että kristityille on tarjolla oikeanlaista opetusta, ohjausta ja osallistamista. Samalla ne edellyttävät kristityiltä uskollisuutta ja kuuliaisuutta Jumalan sanalle ja lähetyskutsulle sekä ristin kantamista uhrauksia laskematta.  

Sillä Jumala ei petä lupauksiaan, vaan on meidän voimamme myös kuilun reunalla: 

”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8)

Projektin raportti on luettavissa englanniksi sivustolta missiongap.org. Raportissa on kuvattu tarkemmin tuloksia sekä käytetyt tutkimusmetodit. 

Teksti: Tuija Niskanen