Keski-Aasian seurakunta on nuori. Kristityistä lähes kaikki ovat ensimmäisen ja toisen sukupolven kristittyjä, joten opetuslapseuttamisen tarve on suuri.

Ruthie* ja Karim* muuttivat Keski-Aasiaan, jotta he voisivat välittää Jumalan rakkautta ihmisille, jotka eivät tunne evankeliumia. He asuvat maassa, jossa noin 99 prosenttia väestöstä on muslimeita. Ruthiesta ja Karimista on tärkeää panostaa paikallisiin kristittyihin ja he tapaavatkin säännöllisesti muutamaa kristittyä avioparia, jotka ovat eri seurakuntayhteisöistä.

Lupa puuttua 

On tärkeää viettää aikaa yhdessä ja jakaa elämää. Avioparien tapaamisissa rukoillaan, luetaan Raamattua sekä opitaan ja suunnitellaan asioita yhdessä. Myös tilivelvollisuus on olennaista. ”Jaamme arkisen elämämme heidän kanssaan ja kysymme heidän kuulumisistaan”, Karim kertoo. 

Ihmissuhteet syvenevät, kun molemmin puolin on lupa puuttua toisten elämään. ”Olemme käytettävissä ja lähestyttävissä”, Ruthie kertoo. 

”Yhdellä pariskunnalla oli ongelmia suhteessaan ja he soittivat meille keskiyöllä”, Karim muistelee. Karim ja Ruthie menivät paikalle. Pariskunta ei tiennyt, mitä tehdä tilanteessa. ”Polvistuimme yhdessä rukoukseen. Pyhä Henki liikkui, ja molemmat alkoivat tunnustaa syntejään.” 

Toinen pariskunta, Ahmed* ja Hannah*, saivat vauvan. Heillä oli entuudestaan tyttöjä ja uusi lapsi oli jälleen tyttö. Tämä oli järkytys Ahmedille, joka oli rukoillut palavasti, että saisi ensimmäisen pojan. Ahmed halusi seurata Jeesusta, mutta hänen oli hyvin vaikeaa hyväksyä tilanne. ”Kun puhuin Hannahin kanssa, hän kertoi Ahmedin muuttuneen täysin – hän oli alkanut tappelemaan kotona tyttöjen edessä”, Ruthie kertoo. 

Kun Ahmed kuuli tyttären syntymästä, hän meni kotiin. ”Oli yö ja olin yksin”, Ahmed kertoo. ”Aloin itkeä ja hakata lattia.” Ahmed kysyi Jumalalta, miksi tämä ei antanut hänelle poikaa. Ahmed koki, että Jumala oli vaiennut eikä vastannut hänen kysymyksiinsä. 

Karim vei Ahmedin muutamaksi päiväksi muualle rukoilemaan ja työstämään pettymystään. Ahmedin palattua Ruthie otti uudelleen yhteyttä Hannahiin, joka kertoi Ahmedin olevan nyt kuin eri ihminen. 

Muutama kuukausi vauvan syntymän jälkeen Karim ja Ruthie lähtivät viettämään päivää läheisen järven rannalle yhdessä Ahmedin ja Hannahin perheen kanssa. Ahmed halasi tyttäriään, leikki heidän kanssaan ja perkasi heille paistettuja kaloja. Ahmedin lapsuudessa hänen isänsä teki töitä ulkomailla ja oli poissa kotoa melkein koko vuoden. Hän ei ollut tehnyt tällaisia asioita Ahmedille, eivätkä ne olleet ylipäätään tyypillistä käyttäytymistä isille tässä kulttuurissa. 

”Keski-Aasiassa miehet eivät halaa lapsiaan. Kristityt pariskunnat näyttävät kuitenkin pitävän eri tavalla huolta lapsistaan”, Karim selittää. ”Isät tietävät, ettei kyseessä ole vain naisten velvollisuus.” 

”Hiljalleen Jumala antoi minulle voimaa ja selitti, että jokainen tyttäristämme on erityinen. He syntyivät Jumalaa varten, ei minua. Jumala loi heidät itseään varten, hänen kunniakseen ja hänen tekojaan varten. Minä olen vain heidän isänsä – minun tulee vain kasvattaa heidät oikein”, Ahmed kertoo. 

Laajempi kuva 

Ruthie ja Karim haluavat mentorointisuhteiden kautta palvella Keski-Aasian seurakuntaa laajemminkin. ”Yritämme antaa mallin siitä, että ’sillä tavoin kuin me olemme teidän kanssanne, teidänkin tulisi olla muiden kanssa’”, Ruthie kertoo. 

Opetuslapseuttamisessa on pitkälti kyse elämän jakamisesta ja siitä, että voi käyttää elämän haasteita siihen, että osoittaa kohti Jeesusta sekä rohkaisee muita jakamaan oppimansa omassa yhteisössään. 

Ruthie ja Karim tietävät, että ulkomaalaisina heidän vaikutuksensa on rajallinen. ”Olemme hyviä kertomaan asioista, mutta entä seuranta? Miten teemme sen? Olemme huomanneet, että tarvitsemme paikallisia ympärillemme”, Karim kertoo. ”Jotta voisimme kehittää Jeesusta seuraavia yhteisöjä, meidän tulee nähdä Jeesuksen ruumiin kokonaisuus.” 

Se tarkoittaa myös sitä, että paikallisten tarvitsee ottaa työn johto. Naisten ryhmässä paikalliset opettavat ja johtavat itse raamatunopiskelua. He oppivat, miten ottaa mukaan niitä, jotka eivät vielä ole kristittyjä ja miten muodostaa ystävyyssuhteita totuutta etsivien kanssa. Myös Karim antaa johtajuustehtäviä työssään miesten ja nuorten parissa. Paikalliset uskovat voivat opettaa terveydestä, pitää hartauksia ja pitää yhteyttä kiinnostuneisiin. 

Rinnalla kulkemisen myötä Karim ja Ruthie ovat nähneet kasvun. He ovat nähneet, miten parit ovat voittaneet pelon kertoa suvuilleen uskostaan tai vastata kysymyksiin raamatullisesta näkökulmasta. Paikalliset ovat oppineet erilaisia tapoja tavoittaa oman yhteisönsä jäseniä. He tunnistavat opetuslapseuttamisen merkityksen ja esimerkiksi sen, miten muuttuva käsitys isyydestä voi muuttaa yhteisöä. 

”Uskon, että Kristuksen rakkaus virtaa heidän elämäänsä ja myös leviää heidän yhteisössään”, Karim kertoo. ”Ymmärsimme, että ei ole kyse meistä vaan Jumalasta. Jeesus rohkaisee heitä. Kasvua tapahtuu. Kun he luottavat Jumalaan, uskon määrä lisääntyy.” 

*Nimi muutettu

Teksti: Nicole James 
Kuva: Garrett N.