Keski-Aasiassa ihmiset menevät aikataulujen edelle.

Emma* vietti kolme kuukautta OM:n työssä Keski-Aasiassa. Lyhytaikainen lähetystyö antoi mahdollisuuden tutustua erilaiseen kulttuuriin ja palvella pitkäaikaisten työntekijöiden rinnalla haastavassa ympäristössä.

Emma opiskeli viime vuonna Kansanlähetysopiston Kainsainvälisyyslinjalla ja pääsi kuulemaan OM:n työntekijää Edwardia*, joka oli tullut opistolle kertomaan Keski-Aasiassa tehtävästä työstä. ”Sen lyhyen puheen aikana minulla alkoi sydän läpättämään, ja tuntui siltä, että tuonne minun ehkä pitäisi lähteä.” 

Näin kävi. Loppuvuodesta Emma vietti kolme kuukautta Keski-Aasiassa. Hän työskenteli vammaisille lapsille ja heidän äideilleen tarkoitetussa kerhossa. ”Se oli sellaista heidän kanssaan leikkimistä ja olemista, liikuntaohjeiden antamista – yleisesti vain hyväksynnän ja rakkauden osoittamissa sellaisessa kulttuurissa, missä he eivät sitä välttämättä saa kokea”. Lisäksi Emma opetti kielikeskuksessa englantia nuorille.  

Oma merkityksensä oli elämisellä paikallisten keskuudessa. Muutamassa kuukaudessa ehti jo päästä sisälle kulttuuriin ainakin jollain tasolla. Tätä edesauttoi asuminen pitkäaikaisemman työntekijän kanssa.  

Aikatauluista ihmiskeskeiseen kulttuuriin 

Keski-Aasian ja Suomen kulttuurit eroavat perustavanlaatuisesti esimerkiksi siinä, että aikataulukeskeisen elämänmenon sijaan Keski-Aasiassa keskitytään ihmissuhteisiin. 

”Ihmissuhteet menevät aina aikataulujen edelle. Ihmiset ymmärtävät täysin, jos et tule töihin tai sovittuihin tapaamisiin, koska piti auttaa ystävää tai kaukainen serkkusi tuli käymään.” 

Kulttuuri on hyvin vieraanvarainen. ”Aina on aikaa teelle, aina on aikaa syödä yhdessä ja istua pitkiä aikoja ja jutella maailman menosta.”  

Toisaalta kulttuuriin kuuluu tietynlainen kontrolloivuus. ”Ihmiset katsovat aika tarkasti, mitä toinen tekee – mikä on oikein, mikä on kunniallista, mikä on häpeällistä. Siihen sitten puututaankin. Jos joku toimii häpeällisesti, perhe tai suku ei katso sitä ihan sormien läpi.” 

Vaikka jotkin kulttuurin puolet ja ihmisten käyttäytyminen saattoivat ihmetyttää länsimaalaista, oli kokemus myönteinen. ”Yleisesti ottaen Keski-Aasian kulttuuri on lämmin ja vastaanottavainen.” 

Kansanislam ja suhtautuminen kristinuskoon 

Kyseessä oli muslimimaa, jossa islam on osa kansalaisidentiteettiä. Alueen islam on yleisesti ottaen varsin maallistunutta, ja siihen on sekoittunut kansanuskomuksia. Ihmiset saattavat esimerkiksi rukoilla eri henkiä. ”Paljon on taikauskoa, sellaista pelkoa, joka sitoo ihmisiä. Mutta sitten on myös meidän länsimaisten näkökulmasta sellaista ’normaalia islamia’, sitä uskoa, mihin me ollaan ehkä totuttu”, Emma valaisee. 

Kristittyjä maassa oli hyvin vähän, mutta Emman kokemuksen perusteella ihmiset olivat kiinnostuneita kristinuskosta ja arvostivat sitä, että tietää, mihin uskoo ja seisoo sen takana. Kristittyihin voi kuitenkin liittyä väärinkäsityksiä. ”Jos sanoo, että on kristitty, ihmiset kysyvät, että ’ai näinkö?’, ja tekevät ristinmerkin. Heidän käsityksensä kristityistä on ortodoksivenäläinen, ja heidän ymmärryksensä mukaan ortodoksit palvovat epäjumalia, koska heillä on ikoneita.” Uskosta kertomisen voi aloittaa muutenkin kuin kristitty-sanaa käyttämällä, kuten kertomalla uskovansa pyhään kirjaan, Raamattuun, ja seuraavansa Jeesusta. 

Lyhyen oleskelun aikana ei välttämättä ehdi muodostua syviä ihmissuhteita paikallisten kanssa, mutta toisaalta siihen liittyy omat mahdollisuutensa. ”Voi olla tietyllä tapaa ehkä vähän rohkeampi ihmisten tavoittamisessa ja vapaammin jakaa, että ’tähän minä uskon’", Emma pohtii. Pidempiaikaisessa työssä haluaa kenties muodostaa syvemmän ystävyyssuhteen ennen kuin kertoo enemmän uskostaan. 

Paluu Suomeen 

Emma palasi Suomeen joulun alla. Oli helpottavaa olla jälleen maassa, jossa esimerkiksi ymmärretään tarve olla välillä yksikseen.  "Ja bussit kulkevat oikeasti aikataulussa ja asiat toimivat – jos ihmiset sanovat, että asiat tehdään, ne tehdään." 

Palaamiseen liittyi kuitenkin omanlaisensa totuttelu. Heti Suomeen saavuttuaan Emma meni ystävänsä kanssa Prismaan. ”Se oli sellainen kulttuurishokki, että ei toista! Olin tottunut siihen, että joko basaarilla käyn hakemassa ne hedelmät ja pähkinät ja jogurtit, mitä tarvitsen tai sitten käyn pienessä kulmakaupassa, missä on tasan yksi vaihtoehto kaikkea. Ja sitten menen Prismaan, missä leipääkin on se 150 eri vaihtoehtoa. Yltäkylläisyyden määrä ja kulutuksen kulttuuri iskivät kasvoille tosi vahvasti”, Emma kertoo. 

Keski-Aasiassa vietetty aika toi lähelle sen, millä tavalla suuri osa maailmaa elää ja millaisia vaikeuksia päivittäiseen elämään liittyy muualla.  "Kuinka helppoa siltä on ollut sulkea silmänsä länsimaalaisessa hyvinvoinnissa ja ajatella, etten minä voi tehdä mitään sen eteen! On tuntunut, että se maailma on kaukana, mutta nyt se on tullut tosi lähelle", Emma kertoo. Kokemuksen kautta Emma sai uudenlaista näkökulmaa ja oppi kiitollisuutta sitä kohtaan, miten Jumala on omaa elämää ja suomalaisia siunannut. "Osaan toivottavasti suhtautua omiin vaikeuksiini uudenlaisella viisaudella ja ymmärryksellä, kun olen nähnyt, mitä maailmalla toisten ihmisten elämä on”, Emma pohtii. 

Lähetystyö ja tämä hetki 

Emma lukee parhaillaan pääsykokeisiin, lähitulevaisuuden haaveissa on opinnot. Pitkäaikainen lähetystyö saattaa odottaa tulevaisuudessa. ”Haaveenani on ollut jo monta vuotta, että joskus voisin lähteä pidempiaikaiseen työhön", Emma kertoo. "En tiedä, minne ja milloin, miten ja mitä tekemään, mutta se on Jumalan kädessä ja hyvin rauhallisin mielin voin jättää sen Jumalalle.” 

Lyhytaikainen lähetystyö opetti jotain hyvin olennaista lähetyksen olemuksesta. ”Tuolla reissulla ymmärsin, että ei lähetystyötä aleta tekemään sitten joskus jonnekin kauas, vaan se lähtee tästä hetkestä ja tästä päivästä. Olen sen teoriassa tiennyt ja ymmärtänyt aiemminkin, mutta nyt tajusin syvemmin, miten voin elää joka päivä niin, että nyt on mahdollisuus ja nyt on se hetki, milloin voi kohdata lähimmäistä – oli sitten Suomessa tai Keski-Aasiassa.” 

*Nimet muutettu

Teksti: Inkeri Pyylampi
Kuva: Linda Beadle, OM