Rakkauden lähettiläinä Itä-Euroopassa

Pielavedeltä kotoisin olevat Risto ja Terttu Venäläinen palvelivat kahden ja puolen kuukauden ajan Bus4Life-työssä Ukrainassa, Moldovassa ja Romaniassa.

Risto toimi kirjastoauton kuljettajana, Terttu kartanlukijana. Yhdessä he muodostavat tiimin, joka toimi Itä-Euroopan kuukausina yhteen niin saumattomasti, ettei se jäänyt monelta huomaamatta. ”Meille kommentoitiin moneen kertaan, miten meidän yhteinen rakkautemme näkyy”, Terttu sanoo ja kertoo, että he kokivat omaksi roolikseen nimenomaan rakkauden kulttuurin välittämisen.

Venäläisten kahden ja puolen kuukauden pesti alkoi syyskuun alussa, kun he matkustivat Unkariin. Ensimmäiset päivät menivät kirjastoautoa huoltaessa ja siivotessa sekä ensimmäiseen pitkään ajomatkaan valmistautuessa. Ajomatka Unkarista Ukrainan Odessaan meni hyvin, mutta ei täysin kommelluksitta.

”Aluksi oli vaikeaa, kun Terttu ei osannut navigoida”, Risto toteaa ja Terttukin myöntää, että ohjeet olivat ”sellaisia ’vasemmalle eiku oikealla eiku suoraan’ -tyyppisiä”. Pariskunta löysi kuitenkin Romaniaan johtavalle tielle ja matka kohti Ukrainaa pääsi alkamaan. Parin vuorokauden matkanteon jälkeen tuli lisähaasteita. ”Operaattori sulki puhelimet Ukrainan rajan ylityksen jälkeen”, Risto selittää. ”Lopun matkaa olimme puhelimen muistiin ladatun kartan varassa.”

Vastoinkäymisiä

Perillä Ukrainassa Bus4Life oli mukana Odessan alueen kylissä järjestetyissä aktioissa sekä kristillisen kirjakustantamon mukana Pohjois-Ukrainassa. Yhteensä Terttu ja Risto viipyivät Ukrainassa kolmen viikon ajan ja jatkoivat sen jälkeen matkaa Moldovaan. Paluumatkalla kirjastoautosta paloi sähkövian seurauksena sulake ja se jouduttiin hinaamaan 50 kilometrin päähän korjattavaksi.

Pidempi pysähdys tuli seuraavana päivänä keskellä Ukrainan maaseutua, ja Risto ja Terttu päätyivät puoleksitoista vuorokaudeksi tien laitaan. Tilanne oli kaikin puolin kurja, mutta siinäkin hetkessä Venäläiset saivat kokea Jumalan huolenpitoa ja rakkautta.

”Kävimme pyytämässä lähellä olevasta talosta vettä”, Risto muistelee. ”Hetken päästä talon isäntä ilmestyi bussille mukanaan paistettua munakasta, leipää, hunajaa ja omenoita.” Se sattui hyvin, sillä Venäläisillä ei ollut käteistä eikä pankkikortti käynyt pikkukaupungin kaupassa. Myöhemmin paikalle saapui myös OM:n ukrainalainen työntekijä, ja auto hinattiin takaisin samaan korjaamoon.

”Kolmesti auto jätti meidät tielle”, Risto toteaa ja jatkaa iloisesti: ”Mutta ei kertaakaan silloin, kun sitä tarvittiin työssä.”

Rakkauden lähettiläinä

Moldovassa vietetystä kuukaudesta Venäläisillä on niin paljon kerrottavaa, että siellä koetuista ”pienistä ihmeistä syntyisi pitkä kirja”. Putinesin kylässä kirjastoautolle tuli kolmena päivänä sata lasta, vaikka paikallisessa seurakunnassa on vain 35 jäsentä. ”Siellä oli koko kylä avoimena evankeliumille”, Terttu kertoo. ”Kaikki lapset olivat kylän pastorille tuttuja ja oli selvää, että heillä oli näky siitä, että koko kylä pelastuu. Ei ollut kyse vain siitä, että joku ryhmä tulee vierailulle, vaan saimme olla osa olemassa olevaa työtä.”

Toisessa kylässä Venäläiset majoitettiin parturiliikkeen omistajan kotiin, ja sekä Terttu että Risto saivat hiustenleikkuun lahjaksi. Talonväen usko ja heidän välittämänsä rakkaus oli käsinkosketeltavaa. Kun perheen huonojalkainen mummokin halusi osallistua yhteiseen rukoukseen, kaikki kokoontuivat mummon ympärille keittiöön. ”He itkivät ja rukoilivat ja siunasivat meitä”, Terttu kertoo. ”Se oli sellainen taivaskokemus meille. Kunpa kaikkialle, missä on uskovia, tulisi samanlainen rukouksen henki.”

Cenusassa aktiotiimille selvisi, että heidän ruokansa oli koko aktion ajan valmistanut vanha, kahdella kepillä kulkeva naapurin mummo. Hän oli valmistanut kaksi ateriaa päivässä 15 hengelle kaikkina kolmena aktiopäivänä. ”Itku tuli, kun näimme, miten uskollinen Jumalan palvelija siellä oli. Se rakkaus puhutteli koko ryhmää.”

Terttu ja Risto kokivat itsekin olevansa rakkauden lähettiläinä. He saivat toistamiseen kokea, miten ihmisten varautuneisuus sulaa pois, kun ilmapiiri on avoimen hyväksyvä. Moni vapautui keskustelemaan oman elämänsä asioista.

”Vuosia kysyimme Jumalalta, etkö sinä meitä tarvitse”, Terttu toteaa. ”Vastaus oli tässä. Nämä kuukaudet tekivät lähtemättömän vaikutuksen sisäiseen maailmaamme, ja olemme avoimia palvelemaan tässä työssä myös tulevaisuudessa.”

Teksti: Karoliina Gröhn
Kuva: Garrett N.


Bus4Life-työn tavoitteena on kertoa Jeesuksesta kirjallisuustyön ja evankelioinnin kautta. Entisen kirjastoauton tiloissa toimii niin kirjakauppa, kahvila kuin nukketeatterikin. Bus4Life työtä on tehty tänä vuonna Ukrainassa, Moldovassa, Unkarissa, Romaniassa ja Kreikassa. Lisää tietoa työstä: www.bus4life.org