OM:n urheilutyön johtajalle, eteläafrikkalaiselle Chrisille, on tuttua olla pyörän selässä maisemien vilistäessä ohi. ”Olen pyöräillyt kaikkialla”, Chris kertoo. Kesällä Chris osallistui pyöräilyyn, jonka tavoitteena oli kerätä rahaa ja innostaa ihmisiä rukoilemaan niiden ihmisten puolesta, joihin koronavirus on ympäri maailmaa vaikuttanut.
OM:n urheilutyön johtajalle, eteläafrikkalaiselle Chrisille, on tuttua olla pyörän selässä maisemien vilistäessä ohi. ”Olen pyöräillyt kaikkialla”, Chris kertoo. Chris on kiertänyt pyörällä esimerkiksi Etelä-Afrikkaa, Walesia ja Malawia. Pyöräilyn ja urheilun pariin opastivat alun perin omat vanhemmat, jotka myös ensimmäisinä osoittivat Chrisille Jumalan rakkautta. He tekivät pohjatyön sille, että Chris on voinut elää aktiivista Jeesuksen seuraajan elämää.
Chris on nähnyt pyörämatkoillaan selvästi Jumalan työn – niin niissä ihmisissä, joiden kanssa hän on pyöräillyt kuin niissä, jotka hän on kohdannut matkalla. Eräs yhteistyökuvio vei Chrisin pyöräilemään tiimin kanssa alueelle, jonka ihmisillä ei ollut aiempaa kosketusta Jumalan sanaan. Heidän kielelleen oli käännetty Raamattu ja Chrisin tiimi jakoi sitä ihmisille ääniraamattuna. ”Tuolloin rukous ja vähiten tavoitetut ihmiset yhdistyivät, ja se oli upeaa”, Chris kertoo.
Tällä hetkellä Chris asuu Saksassa. Viime kesänä hän osallistui siellä pyöräilyhaasteeseen yhdessä 13 muun pyöräilijän kanssa. Kesäkuun 12.–14. päivä toteutetun ”koronapyöräilyn” tavoitteena oli pyöräillä 1 000 kilometriä ja sitä kautta kerätä rahaa ja innostaa ihmisiä rukoilemaan niiden ihmisten puolesta, joihin koronavirus on ympäri maailmaa vaikuttanut. Tempauksen kautta kerättiin 100 000 euroa lahjoituksia, jotka varmastikin ovat siunauksena projekteille ja ihmisille, joille ne suunnataan. Chrisille kuitenkin merkittävämpää oli 72 tunnin aikana toteutunut jatkuva rukous.
”Tarkoituksena oli käynnistää rukousliike, jotain sellaista, johon muiden olisi helppo liittyä”, Chris selittää. ”Oma osuuteni koronapyöräilyssä voi tuntua pieneltä, mutta uskon, että yhdessä todellakin saimme jotain liikkeelle.”
”Seuratkaa minua”
Koronaviruksesta johtuneet rajoitukset hiljensivät elämänmenoa Saksassa. ”Minäkin hiljensin vauhtia”, Chris kertoo. ”Koin, että Herra kehotti meitä hiljentämään vauhtia ja kiinnittää huomiota siihen, mitä hän tekee tällä hetkellä.” Chris teki itsekseen pitkiä kävelylenkkejä ilman digilaitteita kuunnellen Jumalaa ja viettäen aikaa hänen läsnäolossaan.
Pian uskoon tulon jälkeen Chrisille selvisi myös Jumalan suunnitelma hänen elämäänsä varten: opetuslasten tekeminen. ”Tiesin, että siihen liittyisi myös se, että kuuntelen tarkkaan, mihin Jumala johdattaa.” Chrisin elämässä Jumalan kuuntelu on johtanut pioneerityöhön urheilun kautta. Hän on useaan otteeseen aloittanut urheilun kautta tehtävää palvelutyötä ja sitten siirtänyt sen seuraavalle, kun on kokenut kutsua ottaa seuraava askel.
Tähän mennessä Chris on muuttanut perheineen neljästi ja jättänyt taakseen sukulaisia, ystäviä sekä tuttuja ympäristöjä, jotta hän voisi seurata Jumalan suunnitelmia. ”Olen kiitollinen rohkeasta vaimosta ja joustavista lapsista. Kaikista kiitollisin olen kuitenkin Herran jatkuvasta johdatuksesta”, Chris toteaa. ”Hän on ollut jalkojeni lamppu ja valo meidän tiellämme, ja kuiskannut sydämeemme: ’Seuratkaa minua.’”
Muuttuvia suunnitelmia
Ennen ”koronapyöräilyä” Chris kävi läpi muutaman kuukauden treeniohjelman ja pyysi ystävää Etelä-Afrikasta valmentamaan häntä. Huolellinen valmistautuminen ei poistanut ongelmia: Chrisin maantiepyörän eri osat aiheuttivat huolta. Lopulta hän päätyi siihen, että käyttäisi pyörämatkaan maastopyöräänsä. ”Maantiepyörällä pyöräilemisestä olisi luonnollisesti ollut etua, koska se on nopeampi tasaisella. Ensimmäisen matkapäivän kääntyessä loppua kohden jalkojani särki ja erityisesti polvi oli kivulias. Pysyin kuitenkin mukana vauhdissa maantiepyörien takana. Se oli kovaa työtä ja tavallista väsyttävämpää, mutta tiimin rohkaisu ja tuki motivoi jatkamaan.”
Lopulta Chris alkoi kuitenkin jäädä jälkeen ja tiesi, ettei kenties tulisi saamaan päivän matkaa täyteen. ”Pysähdyin 300 kilometrin kohdalla, kun tunsin viiltävää kipua polvessa.” Chris soitti vaimolleen, jonka rohkaisemana hän pääsi takaisin pyörän selkään ja pystyi ajamaan vielä seitsemän kilometriä huoltoajoneuvolle. ”Tunsin epäonnistuneeni ja olin todella pettynyt itseeni.”
Muut pyöräilijät lopettivat päivän matkan, kun Chris lepuutti jalkaansa ja vietti aikaa rukoillen – kuten oli aikonut pyörän päälläkin tehdä. Kun Chris myöhemmin tarkisti liikemittarinsa, hän huomasi ajaneensa maastopyörällä 307 kilometriä 12 tunnin ja 49 minuutin aikana – se oli henkilökohtainen ennätys. Kyseessä oli oikeastaan maailmanennätysvauhti, sillä Guinnessin maailmanennätysten mukaan pisin maastopyörällä ajettu matka on 24 tunnissa poljettu 577,78 km. Chris pyöräili 12 tunnissa 307 km, joka on yli puolet ennätyksen matkasta. ”En onnistunut pyöräilemaan 1 000 kilometriä, mutta arvelisin tehneeni oman osani”, Chris toteaa.
Rukoustsemppari
Chris pyöräili vain koronapyöräilyn ensimmäisenä päivänä, mutta matkusti tiimin mukana huoltoautossa koko viikonlopun ajan. Hän rohkaisi muita pyöräilijöitä sekä oli aktiivisesti mukana kansainvälisessä WhatsApp-rukousryhmässä, jossa oli jäseniä yli sata.
”Kyse ei ollut niinkään pyöräilystä, vaan rukouksesta, jota pystyimme saamaan aikaan”, hän painottaa. Palaute on ollut rohkaisevaa. Vapaaehtoisia ympäri maailmaa osallistui rukoukseen koko koronapyöräilyn ajan. Rukousvuoroja oli 144, mutta sen lisäksi ”ihmisiä heräsi keskellä yötä rukoilemaan - sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet ryhmässä. He rukoilivat puolestamme, koska tunsivat, että jotain oli tapahtumassa”, Chris kertoo. ”Siinä on juhlan aihetta.”
Esimerkiksi eräs ystävä Sambiassa rukoili päivittäin puolitoista tuntia, ja seitsemän hengen tiimi Keski-Aasiassa osallistui myös rukoukseen tapahtuman ajan. OM:n kansainvälinen johtaja Lawrence Tong soitti Chrisille ja kertoi rukoilleensa sellaisen Pohjois-Afrikan maan puolesta, jossa on tietojen mukaan hyvin vähän Jeesuksen seuraajia. ”Uskon, että edelleen näemme rukouksen vaikutuksia”, Chris sanoo. ”Haluaisin kuulla ihmeistä, pienistä ja suurista, rukousten toisella puolella.”
Chris koki Jumalan johdatuksen henkilökohtaisesti koronapyöräilyn aikana. ”Oli hetkiä, jolloin toimin omasta voimasta käsin”, hän myöntää. Ensimmäisen päivän kamppailun aikana, kun Chris pyöräili tuulessa, hän kuuli Jumalan vakuuttavan: ”Luota minuun.” Toisena päivänä Chris koki ”hengellisen myrskyn”, jonka aikana hän nojautui ystäviin, jotka soittivat hänelle ja rukoilivat. Eräs ystävä jakoi myös raamatunjakeen. ”Se tuli kuin Jumalalta”, Chris kertoo.
Viikonlopun päätteeksi muut pyöräilijät olivat polkeneet 1 000 kilometrin mittaisen haasteen, ja moni oli ollut mukana yhteisessä rukouksessa. ”Yhdessä olemme voimakkaampia, yhdessä voimme enemmän. Yhdessä menestymme! Se on juhlan arvoista.”
Teksti: Nicole James
Kuva: Antonia Leanne