Karoliina Gröhn

Jyväskyläläinen Johanna (18) on kolmatta kertaa TS:llä. Hän tuli leirille ensimmäisen kerran 14-vuotiaana kuultuaan leiristä vanhemmalta sisareltaan ja hänen kavereiltaan.

”Otin mukaan parhaan kaverini ja muutaman muunkin koulukaverin”, Johanna muistelee. ”Leiri oli ihana. Koutsini oli lämminhenkinen, ja sain leiristä paljon irti.”

”Kaksi vuotta myöhemmin tulin uudelleen ja sillä kerralla osallistuin enemmän seminaareihinkin. Opin paljon uutta.”

Johannan mukaan TS on kaiken kaikkiaan upea leiri, jolla vallitsee keskinäinen kunnioitus, vaikka läsnä on nuoria useista eri maista – tänä vuonna edustettuna on 19 eri maata.

”Täällä on helppo kasvaa uskossaan”, Johanna toteaa kuvaillessaan leirin positiivista ilmapiiriä.

Eväitä kotiin

TS:lle osallistuminen on vaikuttanut Johannan elämään myös leiriviikkojen ulkopuolella.

”Kavereita olen saanut tosi paljon ja jotkut ystävyysuhteet ovat syventyneet”, Johanna kertoo. ”Ja kyllä arvioisin, että leiri on jonkin verrankin syventänyt myös jumalasuhdetta ja antanut eväitä arkeen.”

”On ihanaa, kun leirillä on miniaktioita. Niihin osallistuminen rohkaisee nuoria tekemään työtä Jumalan valtakunnan eteen myös arjessa.”

”Rukoukseen leiri on vaikuttanut isosti, koska kotona [seurakunnassa] ei ole kovasti rohkaistu nuoria rukoilemaan ääneen tai rukoilemaan keskenään. Täällä pienryhmissä rukoiltiin ääneen ja siihen rohkaistiin. Aluksi se tuntui hankalalta eikä kovinkaan luontevalta, mutta kun sitä vain alkoi tekemään niin siihen tottui.”

Lisäksi Johanna kertoo, että leirin kansainvälisyys on madaltanut kynnystä lähteä vastaaviin tilanteisiin muulloinkin.

Isona lähetystyöhön

Keväällä 2016 juuri 16 vuotta täyttänyt Johanna osallistui OM:n aktioon Unkarissa.

”Olin jo pari kuukautta rukoillut, että olisi niin siistiä päästä jonnekin aktioon, lähetystyöhön ulkomaille, vaikken ollutkaan täysi-ikäinen.”

Mahdollisuus osallistua Unkarissa järjestettyyn pääsiäisaktioon järjestyi osana nuorten ryhmää, jota vetämään lähti Jyväskylän Satamaseurakunnan Pirjo Sormunen. Perillä suomalaiset toimivat osana unkarilaisten ryhmää.

”Kiersimme nukketeatteriesityksen kanssa kouluissa, kehitysvammaisten keskuksessa, pakolaiskeskuksessa, turvakodeissa ja seurakunnissa.”

Esitys kertoi pääsiäisen sanomasta, ja se oli osa Unkarissa ympärivuotisesti tehtävää nukketeatterityötä.

Mistä nuoren Johannan lähetysinnostus sitten sai alkunsa?

”Olen kasvanut lähetysmyönteisessä ympäristössä”, Johanna toteaa. ”Olen ollut mukana Lähetysseuran hommissa, siskoni oli kaksi vuotta Logos Hope -laivalla ja varmasti TS:lläkin on ollut oma merkityksensä.”

”Mutta uskon myös, että on jonkinlainen palo, jonka Jumala on synnyttänyt minussa. Tahdon lähteä lähetystyöhön myös Suomen ulkopuolelle.”

Johanna haluaa tehdä lähetystyötä myös omassa arjessaan.

”Käyn seurakunnassa, kerron avoimesti uskostani sitä häpeämättä ja elän Raamatusta peräisin olevien arvojen mukaan. Kohtelen ihmisiä rakkaudella ja koitan olla hyvä lähimmäinen. Ei sen kummempaa.”

Tulevaisuuden suhteen Johannalla on ”ihmeellisen hyvä rauha”, vaikkei hän tiedäkään tarkalleen, mitä nyt alkavan viimeisen lukiovuoden jälkeen on edessä.

”Nyt on kasvanut varmuus siitä, että haluan olla mukana lapsi- ja nuorisotyössä, ja OKL:een ajattelin hakea. Jos ovet eivät aukea, niin lähden ensin raamattukouluun tai Logos Hopelle.”

Johanna haluaa rohkaista nuoria etsimään omaa paikkaansa lähetystyössä.

”Kaikilla on oma paikkansa”, hän toteaa. ”Kannattaa mennä rohkeasti kohti omia intohimoja ja testata, ovatko ne Jumalalta saatuja. Ottakaa rohkeita askelia ja luottakaa, että Jumala kantaa niin homma toimii!”