Suurten kysymysten keskellä

Karoliina Grohn

Tarina alkaa siitä, että poikien pienryhmien vetäjistä oli pulaa. Oli myös pikkusisko ja pikkuveli, jotka anoivat isoveljeään mukaan leirille. Lopulta 19-vuotias Kari antoi periksi. Hän lähtisi sisarustensa kanssa TeenStreetille.

Viisi vuotta myöhemmin Kari (nyt 23) on mukana neljättä kertaa. Hän on ollut leiriltä pois vain kerran armeijan vuoksi.

”Joku tässä puhutteli heti ensimmäisellä kerralla”, Kari kertoo. ”Konsepti ei sinänsä ollut vieras, koska olin 15-vuotiaasta saakka tehnyt isoshommia.”

TeenStreetin kansainvälisyys ja etenkin iltaylistykset pysäyttivät. ”Leiri vastasi omiin uskonkysymyksiin ja -haasteisiin samalla, kun pääsi tekemään mahtavaa työtä nuorten parissa.”

Kari kokee kutsumuksekseen juuri nuorten kanssa toimimisen. ”Olen oppinut ymmärtämään, millainen arvo yhdessä vietetyllä ajalla on nuorten elämässä”, hän sanoo. ”Nuorille ei nykypäivänä ole tarjolla roolimalleja, ja varsinkaan niitä ei ole nuorille kasvaville pojille. He tasapainoilevat kysymyksineen kristityn ja ei-kristityn maailman välillä. Se on välillä aikamoista heittelyä ääripäästä toiseen.”

”On paljon isoja kysymyksiä ja haastavia elämäntilanteita. Mikä on miehen rooli yhteiskunnassa? Mitä on terve miehisyys, seksuaalisuus? Miten kohdellaan naisia? Miten käsitellään tunteita tai ylipäänsä mitään asioita oman pään sisällä? On vaikea löytää sellaisia miehiä, jotka voivat toimia roolimalleina, mentoreina ja vierellä kulkijoina kaiken keskellä.”

Rippileiri rukousvastauksena

Omassa nuoruudessaan Kari oli ”aikamoinen ajattelija”. Hänellä oli tapana eristäytyä omaan maailmaansa ja sulkea muut sen ulkopuolelle. Hän kertoo joutuneensa opettelemaan, kuinka ihmisten kanssa toimitaan ja kuinka heitä kohdataan. Ensimmäinen sysäys muutokseen tuli Karin omalla rippileirillä Lohjan Vivamossa.

”Ripari itsessään oli iso vastaus siihen, että kamppailin yksinäisyyden kanssa enkä osannut hakea ihmisseuraa”, Kari toteaa. ”Se oli niin erityinen ympäristö, johon vain jotenkin putosi. Leiri oli elämäni ensimmäinen suuri rukousvastaus.”

Rippileirin jälkeen Kari toimi isosena ja löysi pikkuhiljaa kutsumuksensa liikunnan ja urheiluvalmennuksen parista. Vuosi sitten hän valmistui urheiluhierojaksi ja toimii myös liikunnanohjaajana. Viimeksi hän on työskennellyt nuorten liikunnallisessa iltapäiväkerhossa ohjaajana. Ennen TS:lle tuloa Kari vietti kuukauden Italiassa ja Serbiassa ECSU:n (European Christian Sports Union) johtajuus- ja urheilulähetysprojektissa.

Kari kertoo, että TS-leirit ovat olleen hänen elämässään kulmakiviä, joilla on ollut suuri vaikutus: ”Ensimmäiset leirit olivat isoja suunnannäyttäjiä, jotka vahvistivat sitä, että nuorten kanssa toiminen ja valmennushommat on se juttu, mitä haluan tehdä.”

 'Arvokkainta työtä'

Torstai-illan maakokouksessa Karin ryhmäläiset haluavat kertoa koko suomalaisten porukalle leiriviikostaan.

”Me on juteltu ulkomaalaisten kanssa ja rukoiltu monien puolesta”, he kertovat. ”On saatu nähdä uskomatonta kasvua itsessämme ja toisissamme ja rohkaistuttu kertomaan uskostamme. Kannattaa rohkaistua!”

He kiittävät Karia leiristä – yhtä lukuun ottamatta kaikki ryhmän pojat ovat olleet aiemminkin Karin NET-ryhmässä – ja jakavat koko suomalaisten ryhmälle yhden Karilta oppimansa sanonnan: ”Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat.”

Nuoret kuvailevat Karia rennoksi ja avoimeksi. He kokevat voivansa keskustella hänen kanssaan mistä aiheesta tahansa. ”NET-ryhmiä oikein odotetaan, että pääsee puhumaan. Ilman Karia ei olisi ollut puoliksikaan niin hyvä leiri.”

Kari on ylpeä ryhmäläisistään. Ryhmä on hänen mukaansa kyennyt käsittelemään ja pohtimaan isoja asioita yhdessä tällä ja aiemmilla leireillä. ”Kun näkee sen kasvun, mikä on tapahtunut vuosien varrella niin eihän sitä voi empaattisena ihmisenä sanoa, etten haluaisi tehdä tätä työtä. Tämä on arvokkainta, mitä voi tehdä.”